Seuraa matkaamme:

Suomi365 - on kunnianosoitus itsenäisen Suomen upealle ja ainutlaatuiselle luonnolle. Tämä sivusto tarjoaa Suomen 100-vuotis juhlavuoden kunniaksi luontoelämyksen vuoden 2017 jokaisena päivänä.

Tykkää sivusta ja seuraa matkaamme Facebookissa:
Suomi365



perjantai 28. huhtikuuta 2017

1.4.2017 Huittisten hirvenpää on yksi Suomen tunnetuimpia muinaislöytöjä



 
Kuljeskelen pienen pellon reunaa kauniissa syyspäivässä Huittisten Palojoella, silmä tuntuu tarttuvan jokaiseen maasta pilkottavaan kiveen, jopa pyöreisiin savipaakkuihin. Sen tekee paikan historia. Lähestyn nimittäin erään Suomen tunnetuimman muinaislöydön, Huittisten hirvenpään löytöpaikkaa.
 
 
 
Elettiin vuotta 1903 kun Torpparin Heikki Malmin renki Kustaa Mäenpää oli kunnostamassa peltoa perunamaaksi, kun esine löytyi. Eipä tainnut renki arvatakaan mitä maasta nosti. Monien mutkien ja käsien kautta tämä arviolta 7000 vuotta vanha, kivikautinen aarre päätyi oikeaan osoitteeseen ja on nykyisin Kansallismuseon kokoelmissa.

 
 
 
Muinaiselle asuinpaikalle johtava tie on saanut asianmukaisesti nimekseen Hirvenpääntie. Löytö paikalle on opasteet ja tätä nykyä alueelta löytyy opastaulu jossa on tietoa itse hirvenpääveistoksesta sekä kohteen kaivauksista ja muista löydöistä. Maassa mukaa myös pieni kiven murikka, paljon opastaulua viehättävämpi ja varmasti vanhempi. Kiven kyljessä on pronssilaatta jossa on veistoksen kuva sekä lyhyt sanainen kuvaus löydöstä.


 
Mielenkiintoinen paikka, ja merkittävä kohde koko Suomen historian kannalta, mutta totta puhuakseni ei tämä minua paikalle ajanut. Vaan yllätys, yllätys, olin saanut tiedon että alle kilometrin päässä hirvenpään löytöpaikasta, viereisen Korkiakallion jyrkänteen juurelta löytyisi luola. Kiinnostus heräsi, voisiko luola ja siihen yhdistetyt hiisi tarinat liittyä tähän historialliseen löytöön?
 
 
 
 
Korkeakallion jyrkänne onkin komea. Aikalailla rakoillut ja suuria kivenmurikoita lepää kallion juurella, paksuun sammalmattoon verhoutuneena. Hyvin otolliset olosuhteet suurenkin luolan syntyyn, odotukset ovat korkealla. Aika pian kalliosta löytyykin luola, vaatimaton, mutta valitettavasti se sopii kuvausten ja mittojen puolesta siihen mitä luvattiinkin.

 
 
 
Pitkä tutkiminen ja hengenvaarallisella kielekkeellä kiikkuminen eivät tuota tulosta. Ensimmäisenä löytynyt luola jää tämän tutkimusmatkan suurimmaksi. Historiaa olisi lähellä, luola mainitaan hiisien asuinpaikaksi, mutta lopulta se jää niin vaatimattomaksi koloksi, etten sitä paljon mainostamaan lähde.

 
 
 
Oli miten oli, hirvenpääveistoksen löytöpaikka on koettu, kauniita Satakuntalaisia maalaismaisemia nähty ja jälleen uusi luola dokumentoitu. Saalis oli odotettua laihempi mutta matka tekemisen arvoinen. Eikä ole missään tapauksessa pois suljettu mahdollisuutta etteikö Korkeakallion maasoissa voisi olla suurempaakin luolaa. Metsä kätkee mysteerinsä.        

Kartat: Hirvenpään löytypaikka & Luola

torstai 27. huhtikuuta 2017

30.4.2017 Julma-Ölkky on Kuusamon mahtavin rotko

Moniko muistaa sihauttaneensa auki kylmän pullon Julmaa ölkkyä? Itse en muista, mutta muistan kyllä tuotteen (ainakin kuvista). Julma ölkky olut oli Lapin kulta panimon tuote, joka vain hetken sinnitteli tunnetun Lapin kulta oluen rinnalla. Kauaa ei Julmaa ölkky pantu, edes kuvaa pullosta en enää löytänyt. Olisiko jollain lukijalla kokoelmissaan pulloa tai etikettiä? Olisi mukava nähdä kuva.



Julma-Ölkky
Julma ölkky oluen esikuva löyty Kuusamosta, Hossan nurkilta. Kyseessä on Suomen suurimpana mainostettu kanjonijärvi. Kaiken näkemäni perusteella mietin, lieneekö kuitenkaan suurin? Komeimmasta päästä rotko kuitenkin on - kiehtovien tarinoiden ja maisemien myyttinen maailma!


Julma.Ölkyn seinämässä on punamultamaalaus, seuraavat löytyvät Hossan Värikalliolta.
 
Kuusamossa asui 400 vuotta sitten tietäjä, hän käytti kirkkonaan Julma-ölkyn seinämässä olevaa Pirunkirkon luolaa. Neljäsataa vuotta on pitkä aika ihmiselle mutta Julma-ölkky nauraa tällaisille määreille. Tämän jylhän kanjonijärven syntytarina alkoi jo 2 miljardia vuotta sitten, myös esi-isämme ovat liikkuneet alueella jo tuhansia vuosia ennen Pirunkirkon tietäjää, kaukana esihistorian hämärissä. 

Muinainen ja pyhä.
Julma-ölkyn säväyttävä maisemakokonaisuus toimi muinaisille Suomalaisille pyhättönä ja uhripaikkana. Todisteena näiltä ajoilta on meidän päiviimme asti säilynyt viesti vuosituhansien takaa – kallioseinämää koristava punamultamaalaus (http://www.ismoluukkonen.net/kalliotaide/suomi/jo/jo.html ). Luonto ei ole käsitellyt muinaismuistoa arkeologin varovaisuudella ja maalaus on hyvin haalistunut, osin jo kadonnut.  Maalauksessa esiintyy ”selvästi” kaksi ihmishahmoa sekä pieni eläin. Muutaman kilometrin päässä tästä sijaitsee yksi Suomen merkittävimpiä kalliomaalausalueita - Hossan Värikallio. ( http://retkipaikka.fi/vapaa/suomen-kolmanneksi-suurin-kalliomaalaus-hossan-varikallio-suomussalmi/ )
Veneretki tarjoaa upean näkökulman rotkon ihmeisiin!
 
Kesäisin rotkon ihmeisiin on mahdollisuus tutustua veneretkellä. Vedentasolta rotkon jylhyys välittyy voimakkaimmin. Korkeimmillaan pystysuorat jyrkänteet kohoavat lähes 50 metriä vedenpinnan yläpuolelle. Vene kiertää tärkeimmät yksityiskohdat, Pirunkirkon luolan, kalliomaalauksen ja sateenkaarilähteen ”vesiputouksen”. Yhtään vähempiarvoinen kokemus ei ole samoilla jyrkänteiden reunalla kulkevalla patikointipolulla. Miltähän rotko näyttäisi ilmasta katsottuna?    


On se julma...
 
Julma-ölkylle on helppo tulla, opasteet pääteiltä kohteelle ovat selkeät joka suunnasta. Reitit ovat hyväkuntoisia ja selkeästi merkattuja, osan aikaa vuodesta palvelut ovat poikkeuksellisen hyvät. Usean kilometrin mittaisen rotkon ympärikiertäminen on ikimuistoinen elämys. Tunteja kestävä rotkoilotulitus jonka aikana huonoa näkymää ei ole. Historia, maisemat, jylhyys, mitä sitä kiertelemään vaan sanotaan suoraan – Julma-ölkky on yksi koko Suomen hienoimpia ja monipuolisimpia retki- ja rotkokohteita, jossa vierailu on suorastaan kansallisvelvollisuus.

Lue lisää:
Suomen 100 – Kansantarinat; Aimo Kejonen (Karttakeskus 2008)
Suomen rotkot; T. Kesäläinen & A. Kejonen (Salakirjat 2014)
 
.

29.4.2017 Suomen suurin muinaishauta - Panelian Kuninkaanhauta


Puut jo heittää
puvun keltaisen.
marraskuiset pilvet peittää
hautaa kukkien.

- J.L.Runeberg
 
Kuninkaanhauta
 
Panelian taajaman tuntumassa, aivan tien varressa kohoaa komea Kuninkaanhauta, Suomen suurinpana mainostettu röykkiöhauta. 40 metrin halkaisijalla ja 4,5 metrin korkeudella se on varmasti ainakin Suurinpien kärkijoukossa! Koko Kiukainen on saanut nimensä lukuisten hiidenkiukaiden mukaan, ja kylän vaakunan aihekin kuvaa näitä monumentteja. Nykyäänkin hiidenkiukaita tunnetaan alueelta n. 100 ja lukemattomia on jo aikoinaan hyvitetty.

Paljonko haudassa mahtaa olla kiviä?

Kuninkaanhautaa ei ole tutkittu virallisin menetelmin, joten kaikki siihen liittyvät tiedot ovat arvailujen ja päätelmien varassa. Paikalliset asukkaat kertovat röykkiön vajoavan, havainnoista johtuen on esitetty arvailuja röykkiön sisään rakennetuista kammioita jotka ajan myörä antavat periksi ja vajoavat.

Onko Kuninkaanhaudan sisällä vielä merkittäviä muistoja Suomalaisten muinaishistoriasta vai onko haudanryöstäjät ja aarteenmetsästäjät aikanaan vieneet kivimonumentin kätkemät aarteet. Kuninkaanhauta, monumentaarinen ja mystinen muinaismuisto kätkee historiansa ja salaisuutensa; ehkä ikuisesti.

Kuninkaanhauta KARTALLA

28.4.2017 Sallan Kahdenojanniemen rotko on luonnon salasopukka



Kahdenojanniemen rotko, Salla

Suomessa on satoja ja taas satoja hienoja ja hyvin opastettuja luontokohteita mutta näiden lisäksi luontomme kätkee syleilyynsä vielä tuhansia ja taas tuhansia tuntemattomia.  Yksi tuntemattomista kohteista piilottelee Sallan Hautajärven ja itärajan välisten jänkien suojissa.
Alimmaisen Ahmalammen ja Kahdenojannimen välissä on pieni nimetön rotkojärvi – alue on geologisesti todella erikoinen. Järven pohjoispäässä on joukko kallioon uurtuneita uomia paikassa, jossa kaksi laaksoa, joissa kummassakin on virrannut jäätikön sulamisvesiä yhtyvät. Jos muodostuma olisi hiekkaa, se olisi sanduri tai sandusdelta. Kyseessä on todennäköisesti paineellisen jäätikön sulamisveden kulutusmuoto.
Rotkon pohjalla on pieni rotkojärvi 
Järven pohjoisosaa ympäröivät jyrkänteet ovat melko vaatimattomat, mutta kuitenkin tunnelma on rotkomainen. Tavallisen "sunnuntaimatkailijan" ei kannata tätä rotkoa lähteä varta vasten katsomaan mutta geologian harrastajalle paikalla voi avautua todellinen aarreaitta. 
 
Paikoin jyrkänteet kohoavat oikeinkin komeiksi.
Syksy on erikoisen lämmin, järvien pinnat peilityyniä. Vallitsee jopa outo tyyneys ja rauha. Mutta joskus on täälläkin, luonnonhelmassa ollut levottomampaa. Muutaman kilometrin päässä rotkojärvestä sijaitsee astetta synkempi paikka - Kiviaavan muistomerkki. Muistomerkki on pystytetty jatkosodan aikaisten partisaanien siviiliuhrein muistoksi uhrien vangitsemispaikalle. Partisaanit surmasivat viisi heinänteossa ollutta siviiliä Kiviaavalla 15.7.1943. Kammottava osa Suomen historiaa, monessa maassa tällainen on tänäänkin arkipäivää – todella surullista.
Louhikoksi murtuneet jyrkänteet luovat paikalle erämaisen tunnelman.
 
Miten sinne pääsee? Sallan Hautajärven luontotalolta ajetaan noin 300 metriä etelään, mistä kääntyy vasemmalle Niitselyksentie – risteyksessä opasteet myös Kiviaavan partisaani-iskupaikalle. Niitselyksentietä ajetaan noin 7 kilometriä, josta erkanee vasemmalle pienempi tie , seuraa Kiviaavan iskupaikan opasteita. Tästä risteyksestä ajetaan noin 2 kilometriä. Rotkojärvi on muutaman sadan metrin päässä tien vasemmalla puolella, paikalle ei ole opasteita.

27.4.2017 Ruskon Kalliolähde on luonnonoikku



Erikoinen ilmestys tasaisella kalliolla jaksaa ihmetyttää.


"Suo lähde kaunis katselen
likeltä vettesi,
kuin pilven varjot vaeltavat

kuvastimessasi."
 
- J.L.Runeberg
 
Luonto, se vain aina jaksa yllättää kulkijan yhä uusilla ja uusilla ihmeillä, nähtävyyksillä ja erikoisuuksilla. Tällainen, pitkästä aikaa leuat auki loksauttava erikoisuus oli tällä kertaa tasaisella kalliolla vastaan tullut kalliolähde. Äkkiseltään luulin löytäneeni pienen hiidenkirnun. Kalliolla oli muutaman kymmenen sentin levyinen, tutunoloinen pyöreä aukko, aivan selvä kirnu.

Kalliolähde; Varsinais-suomalainen luonnonihme.
Mitä lähempää aukko tutki, sitä erikoisemmaksi se muuttui. Millaisesta hiidenkirnusta alkaa puro? Aukolla oli syvyyttä alle 30 senttiä. Vesi virtasi vapaasti ja kokoajan. Satoja hiidenkirnuja nähneenä voin sanoa tämän olevan jotain aivan muuta. Kallion vetisen silmän tarina on erikoinen, kiehtova ja harvinainen.

"Terve metsä, terve maa; Vesi kultainen Kuningas..."
Kyseessä ei ole ihan perinteinen lähde ja tällaista vastaavaa ei kovin helpolla löydä Suomen kovasta kallioperästä. Lähteen vedet valuvat kallioperän rakoja pitkin ylempää mäeltä. Kuivina kausina lähde ehtyy ja kuivuu pois, silloin se on vain hyvin pieni hiidenkirnu ja kohteen erikoisuus jää huomaamatta. Joku hydrologi osaisi varmasti selittää ilmiön paremminkin. Vesiä virtaa kokoajan kovankin kallion raoissa ja halkeamissa, on kuitenkin onnekas sattuma, että tällainen luonnonihme on syntynyt. Upeaa ja hämmentävää - kiitos luonto kun jaksat yllättää.     

keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

26.4.2017 Legendaariset Rapalan luolat Kangasniemellä


Halkeilleen kallion rakoihin on muodostunut pitkiä ja korkeita luolia.

Rapalan kalliot, siellä kannattaa käydä, olen kuullut monesta suusta. Paikka on ainakin nimeltä tuttu kaikille Joutsasta Kangasniemelle johtavaa tietä ajaneille, moni on siellä pysähtynytkin, hyvien opasteiden houkuttelemana. Keväällä 2013 olen matkalla kohteelle, vaan ovat mainiot opasteet peitetty jykevällä vanerilevyllä.  Saavun tutulle parkkipaikalle; ”Rapalan kalliot ja luolat eivät ole enää nähtävyyskohteena!”  Surullista mutta totta, tuore lappu kertoo karun totuuden. Paikka ei ole enää virallinen nähtävyys, eikä rakenteita huolleta.
Ei se tietenkään paikkaan tutustumista estä eikä kiellä. Haikein mielin kuljen syvälle uurtunutta polkua kohti kuuluisia kallioita. Muutamassa vuodessa kyltit poistetaan, vain lahonnut ilmoitustaulu ja käytetyn näköinen polku kertovat siitä kuinka suosittu ja tunnettu paikka aikanaan oli. Ei tämä ole suinkaan ainoa paikka joka on tuomittu unohdukseen. Polku johtaa upean kalliomuodostuman laelle, portaat laskeutuvat kapeaa solaa pitkin suuren halkeamarotkon pohjalle. Paksut sammalmättäät koristavat tätä kivistä terassia.

Ainakin vielä viime vierailullani luoliin ja rotkoihin johti puiset portaat.

Lahopuita nojaa harmaaseen kallioon. Kurkistan reunan, maahan on vielä yli 10 metriä. Nousen portaita takaisin ylös, vielä portaat ovat tukevat; mietin puretaanko ne ennen kuin ne muuttuvat vaarallisiksi ja joku loukkaantuu? Myös seuraavaan halkeamaan johtavat portaat. Tämä halkeama on luolamainen, useita metrejä korkea salimainen tila. Tunnelma on upea, jopa harras ja temppelimäinen. Suojaisa ja tilava luola on yksi niistä sadoista paikoista Suomessa, joissa kerrotaan ihmisten piileskelleen mm. Isovihan aika 1700-luvun alussa.

Mahtavat ja massiiviset Rapalan kalliot
Jatkan matkaa jyrkänteen juurelle, massiivisuus vaientaa. Porrasmainen jyrkänne kohoaa pitkälti yli 20 metriin. Jylhä seinämä on halkeillut, rakoillut ja repeilyt synnyttäen erilaisia onkaloita ja kielekkeitä. Vielä paremmin kallion komean myllerryksen hahmottaa kiipeämällä kallion laelle. Upea luonto, kauniit maisemat ansaitsevat tulla nähdyksi. Vaikka Rapalan kalliot eivät ole kunnan virallinen nähtävyys, on se siltä nähtävyys vailla vertaa.

Kallion laelta hahmottaa selkeästi suuret, emäkalliosta irti revenneet lohkot.

Miten perille? Kangasniemen kirkolta ajetaan noin 16 kilometriä tietä numero 616 kohti Joutsaa. Joutsanmaantieltä käännytään vasemmalle (nimetön pikkutie) ja heti oikealle, matkaa risteyksestä Rapalan kallioiden parkkipaikalle on noin 500 metriä. Parkkipaikalta on noin 300 metrin kävelymatka kohteelle. Rapalan luolille ei ollut opasteita enää keväällä 2013, mutta kohteelle on helppo löytää. KARTTA

tiistai 25. huhtikuuta 2017

25.4.2017 Ruskon Mustapata on kirnu keskellä luontopolkua

 
Mustapata, Rusko

Kullavuorella, lähellä Raision ja Ruskon rajaa sijaitsee rauhoitettu, pieni hiidenkirnu: Mustapata. Hiidenkirnu löytyy keskeltä luontopolkua, edustavalta silokallio alueelta. Itse kirnu ei ole kovin näyttävä, leveys 0.9 m ja syvyys n. 1 m. Kirnun seinämät ovat rosoiset ja muoto epämääräinen. Kyseessä saattaa olla perinteisen hiidenkirnun sijaan myös harvinaisempi rapauma mutta toisinaan myös hiidenkirnut alkavat rapautua kun ovat veden täyttäminä talven armoilla.

Luontopolun varrelta löytyy hiidenkirnun lisäksi näkötorni ja Litorinakautinen muinaisranta. Kallioilla on paljon myös muita luonnon kulutuksen merkkejä, joten ei ole mahdoton ajatus että alueelta löytyisi useampiakin hiidenkirnuja.



KATSO KOHTEEN SIJAINTI: KARTTA