Seuraa matkaamme:

Suomi365 - on kunnianosoitus itsenäisen Suomen upealle ja ainutlaatuiselle luonnolle. Tämä sivusto tarjoaa Suomen 100-vuotis juhlavuoden kunniaksi luontoelämyksen vuoden 2017 jokaisena päivänä.

Tykkää sivusta ja seuraa matkaamme Facebookissa:
Suomi365



torstai 1. kesäkuuta 2017

1.6.2017 Oulangan kanjoni - voiko mahtavampaa paikkaa olla?

Vuolupuukko sivaltelee halon kyljestä kullankeltaisia kiehisiä. Pian jo tuli nuolee vanhan kelopuunkylkeä, hennosti tervantuoksuinen savu nousee rauhallisesti kohti taivaiden valtakuntaa. Nuotion hehku kuumottaa kasvoja, liha paahtuu tiristen hiilloksen päällä - hetkessä on jotain ikiaikaista. Tuli on tuonut turvan ja huojennuksen – tarjonnut lämpöä ja ruokaa. Tulen ansiosta me olemme täällä.



Vaikka tuli on tärkeä osa retkiä, nyt en ole liikkeellä vain tulen vuoksi. Olen tullut toki hakemaan luonnonrauhaa mutta myös katsomaan yhtä Suomen upeimmista rotkoista, mahtavaa Oulangan kanjonia. Savilammen autiotuvalla on vielä vaikea kuvitella maisemaa joka vieressä odottaa, pitkät portaat nousevat jyrkkää mäkeä ylös. Kanjoni alkaa jylhetä nopeasti. Uskomatonta miten nopeasti tasainen ja rauhallinen maasto muuttuu julmaksi ja ylipääsemättömäksi rotkoksi.



Maisemat ovat humalluttavat. Lehtivihreä on aloittanut joka syksyisen matkansa kohti kasvienjuuria. Punertavaa dolomiittijyrkännettä vasten piirtyvät hohtavan keltaiset riippakoivun lehvät. Nousen pienelle kallion nyppylälle, useita kymmeniä metrejä alempana pauhaavat Oulankajoen kuohut. Se ylevyydentunne, jonka valtaan joudun tällä syrjäisellä kalliolla on aito, lumoava tosiasia.


 
 
Syksyinen päivä on aivan tyyni. Harvinaisen lämmin, istuudun viileälle kalliolle ja nautin Kuusamon erämaisesta tunnelmasta. Kosken solina kaikuu kauniisti jokea ympäröivistä jyrkänteistä. Mieleni on yhtä hiljainen kuin alapuolellani oleva hiljainen rotko; en pysty sanoin kuvaamaan kunnioitustani luontoa kohtaan. Jos levoton mieli kaipaa lepoa, täältä sitä löytyy – rauhaa ja hiljaisuutta. Elämä on tuonut minut uskomattomiin paikkoihin, mistä jääkään paitsi ihminen joka ei näiden luonnon taideteosten äärelle koskaan vaella. 

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti